Eläinsaduissa, eli faabeleissa, eläimet toimivat kuten ihmiset. Eläimet edustavat usein jotain tiettyä ihmistyyppiä ja ne jäävät usein ihmishahmoja paremmin mieleen. Eläinsaduilla on myös opetettu lapsia erottamaan oikea väärästä jo aikojen alusta asti. Pelkkien eläinten lisäksi saduissa on yleensä myös mukana ihmisiä, joita eläimet joko auttavat tai piinaavat.
Esimerkiksi kolme pientä porsasta kertoo siitä, että ahkeruus palkitaan aina. Pitää vain jaksaa hoitaa työt ensin kunnolla pois alta, minkä jälkeen voi ottaa vähän rennommin – tämä siitäkin huolimatta, että työt saisi hoidettua myös helpommin.
Ruma ankanpoikanen saattaa tuntua surulliselta, mutta osoittaa, että vaikeista lähtökohdista huolimatta voi silti yltää vaikka mihin. Kasvettuaan kauniiksi joutseneksi ankanpoika ei myöskään kanna pahemmin kaunaa entisiä kiusaajiaan kohtaan.
Punahilkka opettaa, että ei tule luottaa sinisilmäisesti ihan kaikkiin. Susi, tunnetusti pahan vertauskuva, onnistuu hyväksikäyttämään Puhahilkan hyväuskoisuutta, mutta paikalle sattunut metsästäjä on onneksi viisaampi.